Kotisivu/Home

Lancashire heeler:
Rotumääritelmä¹
Lancashire heeler¹
Heelerpentu
Heelerin historia¹
Rodun ulkonäkö¹
Heelerin käyttöohje¹
Pennun käyttöohje¹
Heelerin käyttöohje 2¹
Heelerkuplia
Lisää heelereitä

Roope ja/and Tommi:
Roope
Tommi
Lappi/Lappland
Kesä/ Summer
Syys/Autumn
Talvi/Winter
Kevät/Spring Matkoja/Travels


Heeler-pentu on kaikkea sitä, mitä aikuinen heelerikin, mutta vaan enemmän. Se on eloisa, energinen, topakka, rohkea, utelias, oppivainen, älykäs, nopea, voimakastahtoinen, rakastava ja rakastettava. Siis villi ketale ja riiviö. Kaikki kiinnostaa, kaikkea täytyy kokeilla, vauhtia riittää. Emäntä täytyy suukottaa, isäntä täytyy suukottaa. Kaapin päälle täytyy hypätä. Sohvan alle täytyy ryömiä. Hetken päästä pentu löytyy nukkumasta kaapin alta.

Heelerin pentu on jonkinlainen on/off-koira, joka joko nukkuu tai puuhaa ja remuaa energiaa täynnä. Pennun energisyys, älykkyys ja sinnikkyys kannattaa suunnata asioiden opetteluun. Se on paras ja hyödyllisin tapa suunnata pennun liika virta. Naksutin on oiva väline tässä. Hyvä merkki liikaenergiasta on nk. sikajuoksu, jossa pentu purkaa energiaa juoksemalla ympyrää korvat ja häntä hulmuten. Antaa pennun juosta ja sitten kannatta vielä joku rauhallinen ja helppo harjoitus. Niin kuin monelle muullekin rodulle ja myös pikkulapsille, pikku heelerille on tyypillinen nk. iltahepuli. Silloin pitää vaan rauhoittaa koira syliin ja puuhailla sen jälkeen rauhallisesti tuttua jokailtaista juttua.
Meilejä Roopen emännältä:


25.11. 2002
”No niin, nyt meidän vauhtiville nukkuu tuolla isännän jaloissa, kun isäntä tekee työtä tietokoneellaan. Viime yö sujui jo oikein mallikkaasti ja muutenkin tuntuu, että pentu on asettunut kunnolla taloksi. Kun eilen tulin pikkujoulusta, minua odotti täällä ylenpalttinen vastaanotto. Pennun suukoista ei tahtonut tulla loppua ollenkaan. Ja heti perään mentiin suukottelemaan isäntä, ilmeisesti tasapuolisuuden vuoksi.


Kotimatka sieltä teiltä [kasvattajan luota] sujui oikeastaan ihan hyvin. Pikkuinen nukkui boksissaan koko matkan. Ensimmäisenä aamuna etsittiin vikisten emoa ja sisaruksia ja ihmeteltiin hiljaista heeler-kaveria eteisen peilissä, mutta päivällä pikkuinen rauhoittui nukkumaan ja herätessä kaikki tuntui jo olevan niin kuin pitääkin.

Heeleri on selvästi hyvä kiipeämään. Kun kyykistyn pennun viereen jalat vähän matkan päässä toisistaan, hän kiipeää syliini ottaen selälleen tukea toisesta jalasta ja tassuille toisesta. Kehuin jo eilen siisteysosaamista: eilenkään ei tullut yhtään pissoja eikä kakkoja sisälle, mutta mikä parasta: aina kun sen vie pihalle, saadaan aikaan pisut. Isäntä tuossa naureskeli, että tällä ei kannattane kehuskella kovin laajoille piireille, pitävät tärähtäneenä.”



7.1.2003

”Pikkuherra on jo yli 3,5 kiloinen, oikea korva on terhakkaasti pystyssä, vasen korva on melkein. Tänään kun vähän lauhtui käytiin villatakki päällä sosiaalistumassa kangaskaupassa. Sen verran vieraat paikat jännittävät, että koko perhe on nuoltava läpikotaisin kun pääsee kotiin.


Puremisongelma alkaa olla ohi, sitä ilmenee jonkin verran vielä illalla juuri ennen nukkumaan menoa, kun pentu menee helposti ylikierroksille. Oltiin rokotuksessa tuossa uuden vuoden aattona, pentu oli illan väsynyt ja seuraavana päivänä selvästi pahoinvointinen, mutta seuraavana aamuna kaikki oli taas OK.”

4.2.2003

”Herrassa on sellainen varhaiskypsä piirre, että hän nosti jalkaa jo heti meille tultuaan. Nyt 4,5 kuisena hän nostelee jalkaa merkkauspuiden luona tulee sieltä mitään tai ei. Se on aika hupaisan näköistä: terhakasti jalka ylös, siinä seistään hetki ja sitten terhakasti jalka alas ja matkaan.”
12.3.2003

”Meillä menee täällä edelleen pennun kanssa mukavasti. Koira tuntuu aikalailla rauhoittuneen. Se osaa tulla pyytämään leikkimään muutenkin kuin riehumalla. Muutenkin tuntuu, että murkkuikä lähestyy. Narttukoirien hajut ovat alkaneet kiinnostaa. Pennulla jalannosto ei enää ole kuivaharjoittelua, vaan se osaa säännöstellä pissaamistaan kuin uroskoira ainakin. Sisäsiisti se on ollut kohta kuukauden, pari viikkoa sitten palautettiin loputkin matot paikalleen ja poistettiin sanomalehti viimeisestäkin nurkasta.

Asioiden opettelu on edelleen mieleistä, hän osaa istua, seurata, tulla vierelle, hypätä ja pysyä paikallaan. Se tuntee lempilelunsa nimeltä ja käy hakemassa sen, kun pyydän. Eikä tuota lempilelun nimeä ole edes mitenkään erityisesti opetettu.
Myös vartiointi alkaa näkyä. Päivällä se ei juuri välitä pihalla kulkijoista, mutta yöllä se päästää pieniä haukahduksia, kun se on kuulevinaan jotain. Toissayönä se juoksi eteiseen kun joku liikkui ulkona ja istui sitten tunnin tarkkana olohuoneessa katse ovelle. Yksinjättäminen onnistuu hyvin. Koira asettuu meidän lehtilaatikkoon eteisessä, ja kun tulee kotiin, se on tuijottamassa tarkkana ovelle, jos se ei nuku. En tiedä onko se vahtivinaan ovea voroilta vai sitä, että näkee heti kun tulemme kotiin.

Pentu on koirahassu, itkee jos ei pääse seurustelemaan vastaantulevien koirien kanssa. Varsinkin isäntä on käynyt sen kanssa paljon koirapuistossa. Pentu oppi hyvin nopeasti miten kannattaa toimia muiden kanssa. Sen paras kaveri on 10 kk irlannin susikoira (!). Kaikkein arimmat koirat pelkäävät pentua. Kivasti pentu kulkee isännän ja emännän perässä sielläkin vaikka ympärillä on mielenkiintoisia leikkikavereita.

Ja kun on poislähdön aika, tullaan nätisti portille. Pentu kerää ihailijoita sekä koirapuistossa, että täällä kotinurkilla. Yksi täti sanoi, että pentu on kuin koru, toinen että se on varsinainen namu. Suurimmat ihailut saa koiran tarkka katse ja energinen olemus. Ja kun kertoo, että tämä on alkuperäistarkoitukseltaan karjakoira, ei kukaan tahdo uskoa. Roope harrastaa aika tavalla mangustiseisontaa nyt lumien aikana, kun pienen koiran pitää nähdä lumikinosten yli. Se seisoskelee pitkään ja tepastelee paikallaan ja kääntyilee siinä. Pitää siis tasapainoa ja katselee eri suuntiin. Ollaan käyty koiran kanssa myös järvillä hiihtämässä, ja Roope nauttii kun pääsee juoksemaan vapaana yhden luota toisen luokse. harjoitellaan jo toukokuun lapin matkaa varten. Isäntä on myös matkustellut junassa ja bussissa ja kulkenut keskustassa Roopen kanssa. kaupungissa se kulkee hyvin, on pikkuisen varuillaan, mikä ei ole mikään ihme, semmoinen meteli siellä on. Täysin ongelmatonta se on kuitenkin. Bussissa ja junassa Roope on kuin olisi matkustellut niissä aina.”

15.5.2003
Terveisiä Kilpisjärveltä. Roope teki nyt sitten 7-kuisena ensimmäisen matkansa Lappiin. Kelit nyt toukokuussa ovat jo lämpimät ja aurinko porotti niin, että koiran musta turkki tuntui käteen kuumalta.
Mehän harrastetaan toukokuussa Lapissa telemark-laskua. Tunturi-telemarkia siis, suksilla pystyy myös hiihtämään.

Jouduimme hieman miettimään, miten Pikku Koiran kanssa kannattaa menetellä laskujen aikana. Nousu tunturiin oli helppo. Roopella oli valjaat kiinni fleksissä ja fleksi oli yhden hiihtäjän repun hihnassa kiinni. Käytämme nousussa nousukarvoja suksien pohjassa. Nousu muistuttaa tällöin kävelyä ja koira kulkee helposti mukana.Alaspäin tulo laskien vaati hieman enemmän miettimistä, koska Pikku Koira toimi kuten olimme arvanneetkin – juoksi laskijaa päin ja yritti kääntää tämän. Muutaman kerran Roope tuli alas yhden laskijan repussa. Se viihtyi siellä hyvin, mutta lasku oli hieman levotonta, koska Pikku Koiran täytyi aina nähdä kaikki muutkin laskijat. Meitä oli viisi, joten kääntyilyä riitti.

Toinen konsti oli jättää yksi laskija pitämään koiraa paikallaan, kun muut laskivat. Sitten toinen laskija pysähtyi ja kutsui koiran luokseen ja piti sitä taas paikallaan, kun ensimmäinen pitelijä laski ohitse. Tällä lailla koira saatiin turvallisesti alas viestinä. Koirasta tämä oli niin hauskaa, että kun olin kahden sen kanssa liikkeellä ja pidin sitä vapaana, se ensin seurasi minua tiiviisti, muisti sitten viestilaskun ja jäi yksin odottamaan kunnes huusin sitä. Juostuaan luokseni se jäi taas odottamaan kunnes ehdin jonkun matkaa alaspäin ja huusin sitä uudelleen ja näin päästiin alas turvallisesti.


Ikävä kyllä Roope täytyi jättää mökille, kun kävimme Norjan puolella hiihtämässä. Koiran voi viedä rajan yli, mutta se edellyttää sen verran järeää ennakkovalmistautumista, ettei sitä päivähiihdon takia kannata tehdä.








22.7.2003

"Loman loppu meni Roopella (ja meillä tietysti kanssa) kurjasti: Roopea puri kyy kuonoon. Annoimme kyytabletin ja sitten pikavauhdilla eläinlääkäriin. Onneksi eläinlääkäri oli asemapaikallaan kirkolla. Ja onneksi mutkaisella tiellä kirkolle osui eteen täkäläinen taksi, jonka vanavedessä uskalsimme ajaa tuhatta ja sataa kirkolle. Eläinlääkärillä Roope sai kortisonipiikin, kipulääkepiikin, antibioottipiikin ja pussillisen nestettä ja vielä antibioottikuurin. Kyllä Roope oli sairas. Turvoksissa ja heikko. Lääkäri antoi ohjeen, että jos koira ei pissaa seuraavaan päivään 12.00 mennessä, niin pitää tulla takaisin. Silloin näet munuaiset ovat vahigoittuneet. Roope ei pissannut päivällä eikä yöllä eikä seuraavana aamupäivänäkään. Alettiin jo pelätä pahinta. Kello 11.55 Roope kävi tekemässä oikein pitkän pisun rantapusikkoon. En ole koskaan elämässäni aiemmin itkenyt, kun koira menee pissälle. Kolmantena päivänä olo oli jo selvästi parempi ja neljäntenä hän oli taas oma eläväinen itsensä.


Täytyy kertoa vielä tuosta meidän paimenkoirasta: Silloin, kun käärme puri, oli vielä tavattoman kuuma päivä ja kun oli tultu lääkäristä, Roope livahti mökin alle makaamaan. Minä jo aloin hermostua, kun koira oli selvästi töttöröö, eikä sitä saa pois sieltä millään, ja yökin alkoi tulla. Isäntä painui uimaan. Tämä töin tuskin jaloillaan pysyvä paimenemme säntää sieltä mökin alta hirveää vauhtia laiturille. (Roopehan haukkuu normaalisti koko ajan rannalla kuin hengen hädässä kun joku on uimassa). Ei se jaksanut haukkua eikä liikkua sieltä enää paljon mihinkään, mutta häntä heilui, kun mies nousi vedestä. No, nyt on kaikki muuten hyvin, paitsi että tulee jännitettyä koko ajan, kun Roope tutkii jotain pusikkoa. Eläinlääkäri sanoi, ettei tänä kesänä ole ollut muita kyyn puremia koiria hänellä. Kesä kun on niin lämmin, niin käärmeet ovat niin nopeita, ettei koira saa niitä kiinni. Paitsi näköjään heelerit."

24.9.2003 "Oltiin sitten Roopen ekoissa näyttelyissä, Paikalla oli tusinan verran heelereitä. Roopella näyttely ei mennyt ihan nappiin. Hallissa kaikui tavattoman voimakkaana muiden koirien haukunta näin koiran omistajankin korviin. Kai siihen koirat tottuu. Roope inhosi pöytää selvästi, tai on inhonnut kaikkia vieraita pöytiä kyynpureman jälkeen harjoittelusta huolimatta. Tuomaria näytti jännittävän ja Roope vaistosi sen. Roope veti semmoisen Yök-asennon siinä pöydällä ja Roope sai lausunnon että on ujo, mitä Roope kaikkein viimeiseksi on.



Se lämmitti kovasti, miten paljon Roope sai kehuja heeleriporukalta ja miten sieltä käytiin sanomassa, että todellisuudessa Roope on ihan tähtikoira, kun ikää tulee lisää. Rodun parhaat tuntijatkin olivat närkästyneitä tuomarin arvioinnista. Lämmittävää. Se on kumma miten kehut muuten lämmittävät, vaikka itsekin tietää, miten komea Roope on. Ja vaikka itsellä ei pojan komeuteen ole siihen mitään osuutta. Tai ehkä juuri siksi. Minulla on tässä kyllä salainen ase :D : Roopen turkin kiillottaminen aidolla kiinalaisella luonnonsilkillä. Vihje oli heeler-kirjassa ja se todella toimii.
Ja ehkä minäkin jonain päivänä olen sulavan taitava tuolla kehässä. Tarkoituksemme ei todellakaan ollut (eikä ole vieläkään) tehdä Roopesta näyttelykoiraa. Kun rodussa alunperin viehätti juuri ulkonäön monimuotoisuus ja sen historia työkoirana sekä ennen kaikkea sen luonne, tuntuu täysin järjettömältä käyttää koiraa näyttelyissä. Ja varsinkin, kun on oikeasti sitä mieltä, että näyttelyt suuntaavat koirien jalostusta epäterveeseen suuntaan.
No, muutama näyttelykäynti ei meitä tapa, ja kun koira on niin kaunis ja kun kasvattaja toivoo... Mehän kyllä toivottiin pikkuviallista, ettei tule paineita... :D"

15.1.2004
"Isäntä on alkanut Roopen kanssa arkiTOKOn. Käyvät siellä kevätkauden nyt ainakin kerran viikossa. Helsingin kennelpiirillä osuu olemaan treenit tässä melko lähellä olevassa Purina-areenassa. Olin mukana viime perjantaina. Silloin harjoiteltiin sivulle tuloa. Roope osaa sen ennestään mainiosti, mutta oli hyvää harjoitusta treenata sitä paikassa missä oli paljon koiria. Roopella on nyt oikea haahuiluvaihe menossa, mutta kyllä se puolen tunnin jälkeen malttoi jo keskittyäkin.
Kotona tietysti harjoitellaan kaikkea kivaa, Roopelle käy mikä tahansa yhdessä puuhailu.

Roope rakastaa kaikkia koiria suunnattomasti ja haluaa päästä leikkimään. Nousee takajaloilleen ja vikisee, jos tien toisella puolella menee koira, joka ei huomaa. Kaikki kassia kantavat näyttävät kaukaa koiranulkoiluttajilta Roopen mielestä.

Minusta on tosi kiva, että Roope ei rähjää muille uroksille täällä meilläpäin ja Frolicilla päästään ohitse myös noteeraamatta muita.
Edellinen koiramme oli tässä suhteessa aika raivostuttava, se rähjäsi kaikille uroksille eikä mikään koulutus auttanut.

Roope on aika jännä koirapuistossa. Se leikkii vilkkaasti narttujen kanssa, uroksia ei oikein olla huomaavinaan. Jos joku koira yrittää alistaa Roopea astumalla sitä, Roope ilmoittaa hyvin jämäkästi, että ei käy. Koskaan kukaan ei ole yrittänyt toista kertaa. Myös jos isompi koira huitoo ja painaa Roopea tassuillaan, Roope rähähtää hyvin tiukasti. Pelkään vähän, että se saa jonain päivänä kuonoonsa jos se osuu rähähtämään väärälle koiralle. Roope ei onneksi isottele yhtään.

Kotona Roope on edelleen varsinainen mussukka. Kun tulee kotiin se kellahtaa selälleen rapsutettavaksi ja samalla se yrittää nuolla kotiintulijaa. Siitä seuraa aika kummallinen asento.


Meillä on menossa nyt vahtimisvaihe, kaikki kummallisuudet pitää haukkua tai sanoa vähintään vuh-vuh epäluuloisesti. Kummallisuuksia ovat mm. ihmiset, jotka katsovat maahan, ihmiset, jotka kävelevät liian hiljaa, ihmiset, jotka kävelevät liian lujaa, nuoriso, joka kantaa jääkiekkomailoja, nuoriso, joka kävelee veltosti, nuoriso, joka tirskuu. Kaikkein kummallisin juttu on ollut kääpiö, joka istui miehen olalla ja piti päänsä päällä jotain kummaa häkkyrää. (Siis kyseessä oli oikeasti pikkulapsi talvihaalarissa miehen olkapäällä sateenvarjo kädessään).


Nuoren koiran kanssa tulee ihan uusi näkökulma vastaantulijoihin, ja kyllä jotkut niistä ovat aika kummallisia. Mietipä vaikka: rollaattoria käyttävä humalainen, polkupyörää kantava mies, kiljuvat lastenvaunut, kääpiö, jota isä kantaa poikittaan kyljen päällä ja joka (siis kääpiö), huutaa ja potkii.."