12.3.2003 ”Meillä menee täällä edelleen pennun kanssa mukavasti. Koira tuntuu aikalailla rauhoittuneen. Se osaa tulla pyytämään leikkimään muutenkin kuin riehumalla. Muutenkin tuntuu, että murkkuikä lähestyy. Narttukoirien hajut ovat alkaneet kiinnostaa. Pennulla jalannosto ei enää ole kuivaharjoittelua, vaan se osaa säännöstellä pissaamistaan kuin uroskoira ainakin. Sisäsiisti se on ollut kohta kuukauden, pari viikkoa sitten palautettiin loputkin matot paikalleen ja poistettiin sanomalehti viimeisestäkin nurkasta.
Asioiden opettelu on edelleen mieleistä, hän osaa istua, seurata, tulla vierelle, hypätä ja pysyä paikallaan. Se tuntee lempilelunsa nimeltä ja käy hakemassa sen, kun pyydän. Eikä tuota lempilelun nimeä ole edes mitenkään erityisesti opetettu.
Myös vartiointi alkaa näkyä. Päivällä se ei juuri välitä pihalla kulkijoista, mutta yöllä se päästää pieniä haukahduksia, kun se on kuulevinaan jotain. Toissayönä se juoksi eteiseen kun joku liikkui ulkona ja istui sitten tunnin tarkkana olohuoneessa katse ovelle. Yksinjättäminen onnistuu hyvin. Koira asettuu meidän lehtilaatikkoon eteisessä, ja kun tulee kotiin, se on tuijottamassa tarkkana ovelle, jos se ei nuku. En tiedä onko se vahtivinaan ovea voroilta vai sitä, että näkee heti kun tulemme kotiin.
Pentu on koirahassu, itkee jos ei pääse seurustelemaan vastaantulevien koirien kanssa. Varsinkin isäntä on käynyt sen kanssa paljon koirapuistossa. Pentu oppi hyvin nopeasti miten kannattaa toimia muiden kanssa. Sen paras kaveri on 10 kk irlannin susikoira (!). Kaikkein arimmat koirat pelkäävät pentua. Kivasti pentu kulkee isännän ja emännän perässä sielläkin vaikka ympärillä on mielenkiintoisia leikkikavereita.
Ja kun on poislähdön aika, tullaan nätisti portille. Pentu kerää ihailijoita sekä koirapuistossa, että täällä kotinurkilla. Yksi täti sanoi, että pentu on kuin koru, toinen että se on varsinainen namu. Suurimmat ihailut saa koiran tarkka katse ja energinen olemus. Ja kun kertoo, että tämä on alkuperäistarkoitukseltaan karjakoira, ei kukaan tahdo uskoa. Roope harrastaa aika tavalla mangustiseisontaa nyt lumien aikana, kun pienen koiran pitää nähdä lumikinosten yli. Se seisoskelee pitkään ja tepastelee paikallaan ja kääntyilee siinä. Pitää siis tasapainoa ja katselee eri suuntiin. Ollaan käyty koiran kanssa myös järvillä hiihtämässä, ja Roope nauttii kun pääsee juoksemaan vapaana yhden luota toisen luokse. harjoitellaan jo toukokuun lapin matkaa varten. Isäntä on myös matkustellut junassa ja bussissa ja kulkenut keskustassa Roopen kanssa. kaupungissa se kulkee hyvin, on pikkuisen varuillaan, mikä ei ole mikään ihme, semmoinen meteli siellä on. Täysin ongelmatonta se on kuitenkin. Bussissa ja junassa Roope on kuin olisi matkustellut niissä aina.”
