Kotisivu/Home

Lancashire heeler:
Rotumääritelmä¹
Lancashire heeler¹
Heelerpentu
Heelerin historia¹
Rodun ulkonäkö¹
Heelerin käyttöohje¹
Pennun käyttöohje¹
Heelerin käyttöohje 2¹
Heelerkuplia
Lisää heelereitä

Roope ja/and Tommi:
Roope
Tommi
Lappi/Lappland
Kesä/ Summer
Syys/Autumn
Talvi/Winter
Kevät/Spring Matkoja/Travels


Heeler-pentu on kaikkea sitä, mitä aikuinen heelerikin, mutta vaan enemmän. Se on eloisa, energinen, topakka, rohkea, utelias, oppivainen, älykäs, nopea, voimakastahtoinen, rakastava ja rakastettava. Siis villi ketale ja riiviö. Kaikki kiinnostaa, kaikkea täytyy kokeilla, vauhtia riittää. Emäntä täytyy suukottaa, isäntä täytyy suukottaa. Kaapin päälle täytyy hypätä. Sohvan alle täytyy ryömiä. Hetken päästä pentu löytyy nukkumasta kaapin alta.

Heelerin pentu on jonkinlainen on/off-koira, joka joko nukkuu tai puuhaa ja remuaa energiaa täynnä. Pennun energisyys, älykkyys ja sinnikkyys kannattaa suunnata asioiden opetteluun. Se on paras ja hyödyllisin tapa suunnata pennun liika virta. Naksutin on oiva väline tässä. Hyvä merkki liikaenergiasta on nk. sikajuoksu, jossa pentu purkaa energiaa juoksemalla ympyrää korvat ja häntä hulmuten. Antaa pennun juosta ja sitten kannatta vielä joku rauhallinen ja helppo harjoitus. Niin kuin monelle muullekin rodulle ja myös pikkulapsille, pikku heelerille on tyypillinen nk. iltahepuli. Silloin pitää vaan rauhoittaa koira syliin ja puuhailla sen jälkeen rauhallisesti tuttua jokailtaista juttua.

15.1.2004
"Isäntä on alkanut Roopen kanssa arkiTOKOn. Käyvät siellä kevätkauden nyt ainakin kerran viikossa. Helsingin kennelpiirillä osuu olemaan treenit tässä melko lähellä olevassa Purina-areenassa. Olin mukana viime perjantaina. Silloin harjoiteltiin sivulle tuloa. Roope osaa sen ennestään mainiosti, mutta oli hyvää harjoitusta treenata sitä paikassa missä oli paljon koiria. Roopella on nyt oikea haahuiluvaihe menossa, mutta kyllä se puolen tunnin jälkeen malttoi jo keskittyäkin.
Kotona tietysti harjoitellaan kaikkea kivaa, Roopelle käy mikä tahansa yhdessä puuhailu.

Roope rakastaa kaikkia koiria suunnattomasti ja haluaa päästä leikkimään. Nousee takajaloilleen ja vikisee, jos tien toisella puolella menee koira, joka ei huomaa. Kaikki kassia kantavat näyttävät kaukaa koiranulkoiluttajilta Roopen mielestä.

Minusta on tosi kiva, että Roope ei rähjää muille uroksille täällä meilläpäin ja Frolicilla päästään ohitse myös noteeraamatta muita.
Edellinen koiramme oli tässä suhteessa aika raivostuttava, se rähjäsi kaikille uroksille eikä mikään koulutus auttanut.

Roope on aika jännä koirapuistossa. Se leikkii vilkkaasti narttujen kanssa, uroksia ei oikein olla huomaavinaan. Jos joku koira yrittää alistaa Roopea astumalla sitä, Roope ilmoittaa hyvin jämäkästi, että ei käy. Koskaan kukaan ei ole yrittänyt toista kertaa. Myös jos isompi koira huitoo ja painaa Roopea tassuillaan, Roope rähähtää hyvin tiukasti. Pelkään vähän, että se saa jonain päivänä kuonoonsa jos se osuu rähähtämään väärälle koiralle. Roope ei onneksi isottele yhtään.

Kotona Roope on edelleen varsinainen mussukka. Kun tulee kotiin se kellahtaa selälleen rapsutettavaksi ja samalla se yrittää nuolla kotiintulijaa. Siitä seuraa aika kummallinen asento.


Meillä on menossa nyt vahtimisvaihe, kaikki kummallisuudet pitää haukkua tai sanoa vähintään vuh-vuh epäluuloisesti. Kummallisuuksia ovat mm. ihmiset, jotka katsovat maahan, ihmiset, jotka kävelevät liian hiljaa, ihmiset, jotka kävelevät liian lujaa, nuoriso, joka kantaa jääkiekkomailoja, nuoriso, joka kävelee veltosti, nuoriso, joka tirskuu. Kaikkein kummallisin juttu on ollut kääpiö, joka istui miehen olalla ja piti päänsä päällä jotain kummaa häkkyrää. (Siis kyseessä oli oikeasti pikkulapsi talvihaalarissa miehen olkapäällä sateenvarjo kädessään).


Nuoren koiran kanssa tulee ihan uusi näkökulma vastaantulijoihin, ja kyllä jotkut niistä ovat aika kummallisia. Mietipä vaikka: rollaattoria käyttävä humalainen, polkupyörää kantava mies, kiljuvat lastenvaunut, kääpiö, jota isä kantaa poikittaan kyljen päällä ja joka (siis kääpiö), huutaa ja potkii.."