Kotisivu/Home

Lancashire heeler:
Rotumääritelmä¹
Lancashire heeler¹
Heelerpentu
Heelerin historia¹
Rodun ulkonäkö¹
Heelerin käyttöohje¹
Pennun käyttöohje¹
Heelerin käyttöohje 2¹
Heelerkuplia
Lisää heelereitä

Roope ja/and Tommi:
Roope
Tommi
Lappi/Lappland
Kesä/ Summer
Syys/Autumn
Talvi/Winter
Kevät/Spring Matkoja/Travels


Heeler-pentu on kaikkea sitä, mitä aikuinen heelerikin, mutta vaan enemmän. Se on eloisa, energinen, topakka, rohkea, utelias, oppivainen, älykäs, nopea, voimakastahtoinen, rakastava ja rakastettava. Siis villi ketale ja riiviö. Kaikki kiinnostaa, kaikkea täytyy kokeilla, vauhtia riittää. Emäntä täytyy suukottaa, isäntä täytyy suukottaa. Kaapin päälle täytyy hypätä. Sohvan alle täytyy ryömiä. Hetken päästä pentu löytyy nukkumasta kaapin alta.

Heelerin pentu on jonkinlainen on/off-koira, joka joko nukkuu tai puuhaa ja remuaa energiaa täynnä. Pennun energisyys, älykkyys ja sinnikkyys kannattaa suunnata asioiden opetteluun. Se on paras ja hyödyllisin tapa suunnata pennun liika virta. Naksutin on oiva väline tässä. Hyvä merkki liikaenergiasta on nk. sikajuoksu, jossa pentu purkaa energiaa juoksemalla ympyrää korvat ja häntä hulmuten. Antaa pennun juosta ja sitten kannatta vielä joku rauhallinen ja helppo harjoitus. Niin kuin monelle muullekin rodulle ja myös pikkulapsille, pikku heelerille on tyypillinen nk. iltahepuli. Silloin pitää vaan rauhoittaa koira syliin ja puuhailla sen jälkeen rauhallisesti tuttua jokailtaista juttua.
Meilejä Roopen emännältä:


25.11. 2002
”No niin, nyt meidän vauhtiville nukkuu tuolla isännän jaloissa, kun isäntä tekee työtä tietokoneellaan. Viime yö sujui jo oikein mallikkaasti ja muutenkin tuntuu, että pentu on asettunut kunnolla taloksi. Kun eilen tulin pikkujoulusta, minua odotti täällä ylenpalttinen vastaanotto. Pennun suukoista ei tahtonut tulla loppua ollenkaan. Ja heti perään mentiin suukottelemaan isäntä, ilmeisesti tasapuolisuuden vuoksi.


Kotimatka sieltä teiltä [kasvattajan luota] sujui oikeastaan ihan hyvin. Pikkuinen nukkui boksissaan koko matkan. Ensimmäisenä aamuna etsittiin vikisten emoa ja sisaruksia ja ihmeteltiin hiljaista heeler-kaveria eteisen peilissä, mutta päivällä pikkuinen rauhoittui nukkumaan ja herätessä kaikki tuntui jo olevan niin kuin pitääkin.

Heeleri on selvästi hyvä kiipeämään. Kun kyykistyn pennun viereen jalat vähän matkan päässä toisistaan, hän kiipeää syliini ottaen selälleen tukea toisesta jalasta ja tassuille toisesta. Kehuin jo eilen siisteysosaamista: eilenkään ei tullut yhtään pissoja eikä kakkoja sisälle, mutta mikä parasta: aina kun sen vie pihalle, saadaan aikaan pisut. Isäntä tuossa naureskeli, että tällä ei kannattane kehuskella kovin laajoille piireille, pitävät tärähtäneenä.”